Yhden kissan vastaanottokomitea

Usein töistä palatessani Pyry oli kotipihalla ulkoilemassa flexi maakoukkuun kytkettynä. Pauliina oli siis kotona ja päästänyt Pyryn ulos. Monesti huomasin jo talon päädyssä olevalta parkkipaikalta, että Pyry oli ulkona. Pieni aidan päällä istuva vaalea hahmo erottui hyvin vihreiden puskien seasta.

Lähestyessäni Pyry tervehti aina jollakin tapaa ja joskus halusi myös läheisempää kontaktia. Tällä kertaa päätin vähän kuvata videolle Pyryn touhuja.

Jos upotettu video ei näy, niin tässä suora linkki videoon: https://www.youtube.com/embed/88K75vVY7Tw

Leivontaa ja kehräystä

Monilla kissoilla on tapana asettua omistajansa päälle, kun tämä on makuulla. Niin oli myös Pyryllä. Useimmiten se tuli vatsan tai rinnan päälle, leipoi siinä hetken etutassuillaan ja laskeutui sitten makuulle ja kehräsi voimakkaasti. Leipominen saattoi jatkua vielä tässäkin vaiheessa pienin liikkein. Väkisinkin tässä tilanteessa tekee mieli rapsutella kissaa ja sehän tietysti rohkaisee kissaa jatkamaan. Silmät suljettuinia se käänteli päätänsä eri kohdista rapsuteltavaksi ja saattoi vähän puskea kättä. Joskus Pyry myös nukahti rinnan päälle.

Aluksi tämä oli Pauliinan ja Pyryn välinen juttu, mutta ajan kuluessa minäkin pääsin siitä osalliseksi. Kehräävän kissan silittely oman rinnan päällä on kyllä erittäin rentouttavaa ja saa tuntemaan läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta kissan kanssa.

Pyry näytti nauttivan rapsutuksista ja vaikutti hyvin tyytyväiseltä näissä tilanteissa.

Ja mukavalta se tuntui itsestäkin. Siinä unohtuvat turhat murheet, kun kissa kehrää ja saa rapsutella sen pehmeää turkkia.

Verhokiipeilymestari

Yleensä Pyry kiipesi verhoja pitkin verholaudan päälle makuuhuoneessa. Tällä kertaa se teki sen olohuoneessa. Makuuhuoneen ohuet verhot olivatkin jo vähän huonossa kunnossa jatkuvasta kiipeilystä, joten näitä vähän paksumpia pitkin oli varmaan parempi kiivetä.

Toiseen päähän päästyään Pyry alkoi katsella arveluttavasti kirjahyllyn suunnalle. Kuvaajaa alkoi jo pelottaa mahdollinen surmanloikka.

Onneksi se ei toteutunut.

Ylös oli helppoa kiivetä, mutta alastulo ei ollutkaan niin yksinkertaista.

Pyry parka kulki edestakaisin pitkin verholautaa, eikä uskaltanut pudottautua sohvalle.

Lopulta jouduin auttamaan Pyryn alas.

Jos upotettu video ei näy, niin sen voi katsoa tämän linkin kautta: https://www.youtube.com/embed/p_cQ2sIMKDA

Sorsa!

Toisinaan järven lähellä sijainneen talomme pihaan saattoi eksyä hieman eksoottisempiakin vieraita, kuten sinisorsia. Pyryhän oli niistä tietysti innoissaan.

Tällä kertaa Pyry sattui olemaan sisällä, joten ikkunan ääressä kävi kiivas väkätys ja naukuminen, kun sorsa ilmestyi näköpiiriin.

Siellä se mokoma linnun hyväkäs tepasteli kaikessa rauhassa, vaikka hurja peto kyttäsi sitä vähän matkan päässä silmä kovana.

Lähtihän se lopulta pois ja Pyrykin pääsi rauhoittumaan.

Taas Muuramenharjulla

Harjulla oli aina mukavaa käydä kävelemässä. Pyrykin tykkäsi olla siellä, kunhan pääsi alkujännityksestä. Ysitien äänet kuuluvat aika voimakkaasti tien puoleisella rinteellä. Auton jätimme juuri sille puolelle, joten äänimaailma oli Pyryn mielestä hieman pelottava. Aina se kuitenkin suostui lähtemään kävelylle, kun annoimme sen hieman rauhoittua ensin.

Harjulla oli Pyrylle paljon nähtävää, haisteltavaa ja kuultavaa. Tällä kertaa kohtasimme puukiipijän.

Toisinaan Pyryä vähän jännitti, jos lähistöllä oli muita kulkijoita.

Hieman rapsuttelua saatuaan se suostui taas jatkamaan matkaa.

Harjun päälle nouseminen nosti kivasti sykettä ja sai hengästymään, mutta Pyry ei ollut moisesta milläskään. Kiipeäminen kun oli juuri Pyryn juttu.

 

Harjun toiselle puolelle Pyry meni mielellään, kun siellä oli vähemmän meteliä.

Välillä se oikein kiskoi määrätietoisesti eteenpäin, kun alkumatkasta harjun meluisammalla puolella se monesti vaan seuraili arkana.

Lumi sulaa

Kevään edetessä nurmikkoa tuli yhä enemmän esiin pienellä pihallamme ja Pyry viihtyi pidempiä aikoja ulkona.

 

Heräilevän luonnon tuoksut ja lisääntyvät äänet tekivät ulkona olemisesta mielenkiintoisempaa.

Pyryn flexi oli talvellakin pitkiä aikoja kiinni maakoukussa ja sen toiminta oli jo vähän heikentynyt, kuten kuvista näkyy.

Naru ei aina kelautunut kunnolla sisään ja aiheutti hieman sotkeutumisvaaraa. Koitimme seurailla Pyryn touhuja mahdollisimman tiiviisti. 

Pyrykin halusi välillä tarkkailla meidän tekemisiä ikkunan toisella puolella.

Ulkomaailman tapahtumat olivat kyllä enimmäkseen mielenkiintoisempia.

Pakkasaamun tepastelut

Pyry ei mielellään kastellut tassujaan. Märkään lumeen ei siis tehnyt mieli mennä. Mutta kevättalven pakkasaamuina lumi oli kovaa ja sen päällä oli hyvä tassutella. Aluksi piti tietysti vähän varmistella tilannetta.

Tohtisikohan tuonne lumeen mennä?

Mutta mikäs tuolla on?

Harakkahan se siellä.

Mutta mennäänpäs nyt tekemään kierros.

Tuo kulma on nähty. Sitten kohti aitaa.

Tämähän se on paras paikka.

Välillä on kiva käydä sisälläkin. Sitä ennen ravistellaan ulkomaailman pölyt pois.

Lepo tekee terää ulkoilun jälkeen.