Vuoden viimeinen päivä

Uudenvuoden aattona oli kaunis ilma. Aurinkokin paistoi välillä. Kävin ensin Pauliinan kanssa kahdestaan kävelyllä. Pyry haaveili sillä aikaa ulos pääsystä katsellen olohuoneen ikkunasta.

Lähdimmekin vielä koko porukka ulkoilemaan.

Pyry tykkäsi erityisesti mäntyjen raapimisesta.

Piha-alueella Pyry kulki mielellään laattoja pitkin, kun piha ja tie olivat todella jäiset ja liukkaat.

Tonttuilua

Jouluaaton innostamana sovittelin Pyrylle tonttulakkia.

Ilmeestä päätellen tontun rooli ei herättänyt Pyryssä suurta innostusta.

Koitin vielä saada Pyryä poseeraamaan hienosti ja yritin asetella lakkia paremmin, mutta Pyry viittasi kintaalla tonttuhommille.

Näin on parempi.

Pakkasesta viis

Pyry tykkäsi olla ulkona melko kylmilläkin keleillä. Monesti itseä ei huvittanut lähteä ulos pakkaseen, mutta Pyry halusi pihalle. Kiinnitin Pyryn flexin usein kuistin portaiden kaiteeseen ja Pyry sai olla pieniä aikoja yksin ulkona. Kävimme tietysti tiuhaan katsomassa, että Pyryllä on kaikki kunnossa.

Pyry saattoi vain istua paikallaan pitkiä aikoja tarkkaillen ympäristöä.

En muista kuinka kylmää tuona kuvauspäivänä oli, mutta ilmeisesti aika reilusti oli pakkasta, koska kuistin ikkunoihin oli tullut komeita jääkukkia.

Pauliinakin oli ihan jäässä omalta lenkiltä palatessaan.

Kelin vähän lämmettyä uskaltauduin minäkin Pyryn kanssa ulos.

Ankaraa ulkoilua

Uudessa asuinpaikassa Pyryn ulkoilumäärät lisääntyivät entisestään. Eipä se juurikaan sisällä halunnut olla. Lähialueella oli niin paljon kaikenlaista uutta ja ihmeellistä tutkittavaa. Menoa ei haitannut sen paremmin lumisade kuin pakkanenkaan.

Rauhallisessa Metsolahdessa Pyry uskaltautui tekemään pidempiä reissuja kuin Muuramessa. Tässä tutustutaan Pönttövuoren lähellä olevaan junaradan alikulkutunneliin.

Ankara ulkoilu vaati veronsa ja iltaisin nukutti hyvin.

Muutto Metsolahteen

Olin jo jonkin aikaa kaivannut rauhallisempaa asuinympäristöä, vaikka Muuramessakaan ei varsinaisesti mitään mahdotonta melskettä ollut. Jokunen kotiehdokas oli jo tullut katsottua, mutta Laukaan Metsolahdesta löytynyt pieni omakotitalo kolahti kunnolla. Niinpä se sitten tuli ostettua ja turvallinen rivitaloelämä asumisoikeusasunnossa vaihtui itsenäisempään asumismuotoon.

Talo ei ole kovin suuri, mutta meille siinä on riittävästi tilaa. Sauna ja pesutilat ovat erillisessä rakennuksessa, jossa on myös varasto, autokatos ja autotalli. Pyrylle uudessa kodissa oli valtavasti tutkittavaa ja suuri piha-alue oli unelmien täyttymys. Pelkästään oman tontin tutkimisessa riitti Pyrylle puuhaa pitkäksi aikaa.

  

Hyvin pian kävi ilmi, että lähistöllä asuu muitakin kissoja ja ne kulkevat vapaana ilman valvontaa. Päätimme sen takia, että Pyry ei tappelujen välttämiseksi ulkoile vapaana, vaikka alue onkin muuten turvallisen oloinen.

Pyry pääsi pian tutustumaan naapurin kissaan. Pyry siis valjaissa ja naapurin kissa vapaana. Ensi kohtaaminen oli aluksi rauhallinen, mutta sitten Pyry hyökkäsi. Onneksi olin valppaana ja sain stopattua etenemisen ennen tappelua.

Naapurin kissa kiipesi puuhun.

Tämä kuvio toistui jokusen kerran jo ensimmäisen syksyn aikana. Aika pian naapurin aluksi niin tuttavallinen kissa alkoi kuitenkin vältellä Pyryä ja myöhemmin minuakin.

Yksi Pyryn lempipaikoista uudessa asunnossa heti muuttamisen jälkeen oli portaiden yläpäässä oleva kaide. Siellä se killui korkeuksissa ja tarkkaili tapahtumia.

Toinen matka Kolille

Kävimme Kolilla vuonna 2011 ja tykkäsimme kovasti reissusta ja myös Pyry tuntui viihtyvän. Niinpä teimme viiden vuoden päästä uuden reissun samoihin maisemiin. Mökki oli eri kuin viimeksi, mutta samassa saaressa sekin. 

Automatkan aikana satoi ajoittain kaatamalla ja salamat välähtelivät. Pyryllä oli pahoinvointia ja se oksensi matkan aikana. Pissat ja kakatkin se onnistui tekemään kantokoppaansa. Vessakin olisi ollut mukana, mutta Pyry katsoi parhaaksi säästellä sitä.

Perille päästyämme Hattusaaressa paistoi aluksi jopa aurinko. Ukkosesta ei ollut merkkiäkään, tosin pilvisyys oli lisääntymään päin. Päätin laittaa saunan lämpiämään. Pyry teki sillä välin perusteellista tutkimusta mökin sisätiloissa.

Saunan lämmettyä otimme Pauliinan kanssa pienet löylyt ja säntäsimme järveen. Vähän kylmäähän se oli mutta mukavan virkistävää. Pauliina sukelsi veden alle ja samassa välähti ja jysähti. Tunsin kohtalaisen tanakan sähköiskun. Salama oli iskenyt lähellä olevan pienemmän saaren taakse veteen. Säikähdin ettei vaan Pauliinalle käynyt mitään. Onneksi hän nousi ylös sukelluksista.

Totesimme, että tulihan se ukkonen sittenkin myös tänne ja lähdimme rantaa kohti. Samassa kuului todella kova kaksiosainen TU-TUMM!! Toinen salama iski johonkin hyvin lähelle, mutta onneksi ei tällä kertaa veteen. Säntäsimme nopeasti saunalle ja päätimme jättää loput uimiset seuraaville päiville.

Sää oli seuraavanakin päivänä epävakainen. Satoi paljon ja ukkostikin hieman. Välillä sentään pääsimme ulkoilemaan ja Pyrykin sai tutkia pihapiiriä.

Ranta ja vesi kiinnostivat kovasti Pyryä.

Harvoin se näin isoja vesiä pääsi katselemaan.

Illemmalla kävimme vähän veneilemässä, mutta reissu jäi aika lyhyeksi, kun keli kävi taas sateisemmaksi.

  

Tiistai valkeni aurinkoisena ja lähdin Pauliinan kanssa käymään Räsävaaralla. Siellä on hulppea näkötorni, josta voi katsella jylhiä Kolin ja Pielisen maisemia.

Päätimme poiketa myös Kolin huipuilla ihmettelemässä, kun keli pysyi vielä hetken aikaa poutaisena. Ukkosen jylinä kuului jo jostain kauempaa, joten kovin pitkään emme korkealla paikalla viihtyneet.

Mökillä Pyry oli keksinyt itselleen mukavan nukkumapaikan. Aluksi en sitä huomannutkaan. Se oli mennyt pöydän alla olevan tuolin päälle.

Päiväunien jälkeen Pyryä kiinnosti taas ympäristön tutkiminen. Avoimesta ikkunasta oli kiva katsella pihalle.

Ikkuna itsekin vaikutti mielenkiintoiselta.

Keli oli hyvin vaihteleva, joten vietimme melko paljon aikaa sisällä. Pyry koitti viihdyttää itseään kiipeilemällä huonekalujen päällä.

Pyry joutui olemaan sisällä myös sillä aikaa, kun kävimme pienellä pyöräretkellä ja hiukan veneilemässä.

Keskiviikko oli myös epävaikainen päivä, joskin kauniitakin hetkiä oli ja Pyrykin sai vähän enemmän ulkoilla. Kovana kiipeilijänä se tietysti selvitti kaikki kiipeilymahdollisuudet.

Pihakeinu osoittautui oikein mainioksi kiipeilypaikaksi.

Sieltä oli hyvä tähystellä ympäristöä.

Järvelle tähyileminen ihan vaan kuistiltakin oli mukavaa.

Torstai oli upean kesäinen päivä ja kävimme uudestaan Kolilla. Peilityyni Pielinen heijasteli hienosti sinistä taivasta ja vaaleita pilviä.

Illemmalla uskaltauduimme tekemään hyvän sään ansiosta vähän pidemmän veneretken. Ajelimme Kaiskunniemeen, joka on osa Pielisen halki kulkevaa hiekkaharjua. Harju kulkee osittain veden alla ja toisinaan se nousee esiin saarina. Hattusaaren lähellä se kulkee pitkänä niemenä, jossa siis kävimme.

Pyryllä oli mökillä samat metkut kuin kotonakin. Se meni vaatekaappiin makaamaan vaatteiden päälle, jos vain tilaisuus tuli.

Pyry sai jäädä torstaina kaappiin nukkumaan, kun kävimme Pauliinan kanssa Pirunkirkossa.

Pyry pääsi jatkamaan päivittäisiä rantatutkimuksiaan vähän myöhemmin. Illalla kävimme vielä uudestaan kaiskunniemessä.

Rantatutkimukset jatkuivat viimeisinäkin mökkeilypäivinä, vaikka myöskin sisältä löytyi mukavia paikkoja. 

 

Matka oli mukava, mutta mukavaa oli palata kotiinkin. Pyry halusi päästä pitkän kotimatkan jälkeen vielä myöhään illalla omalle vakiopaikalleen aidalle tähystämään.

Kylläpäs nukuttaa

Kissa nukkuu vuorokaudesta suunnilleen yhtä suuren osan kuin ihminen on hereillä. Ihmisen näkökulmasta se siis nukkuu ihan valtavasti.

Vaikka kissa nukkuisi yöllä yhtä pitkään kuin sen omistaja, niin se tarvitsee vielä toisen mokoman unta päivän aikana.

Harvoin kissa malttaa kuitenkaan nukkua koko yötä, koska se on luonnostaan aktiivinen yöllä. Niipä se nukkuu sitten senkin edestä päivällä.

Kissanomistaja saakin katsella usein uneliasta kissaa.

Uniltaan herätetty kissa ei kovin helposti innostu ihmisen touhuista, ellei sitten edellisestä ruokailusta ole liian pitkä aika.

Tässäkin tapauksessa Pyry jatkoi mieluummin unia.