lauantai 28. kesäkuuta 2014

Livojärven maisemissa

Matkustimme koko pienen perheemme voimin Posiolle Etelä-Lappiin, jossa meille oli varattuna mökki Livojärven rannalta. Livojärvi on kirkasvetinen järvi, joka on tunnettu laajoista hiekkarannoistaan. Mökkimme ei kylläkään ollut hiekkarannalla, vaan suon vieressä ja mökin oma ranta oli mutapohjainen. Ranta oli myös matala, joten uimaan pääsi kunnolla vain erittäin pitkää laituria käyttämällä.



Muilta osin paikka oli aivan mahtava. Pyrykin viihtyi hyvin sekä mökissä, että sen ulkopuolella.



Ruokailupöytä oli sopivasti ikkunan vieressä, joten siitä muodostui Pyrylle tärkeä tähystyspaikka.



Ikkunasta näkynyt järvimaisema näytti miellyttävän pyryä, sillä se katseli sitä hyvin ahkerasti.



Tulopäivän jälkeisenä aamuna lähdimme käymään Pohjois-Pohjanmaan puolella Soiperoisen alueella, joka on Taivalkosken kunnassa. Pyry jäi lepäämään mökille. Olisi sekin varmasti upeassa harjumaastossa viihtynyt, mutta automatka on sille aina kova rasitus, niin emme raaskineet ottaa sitä mukaan. Kävelimme polkua Soiperoharjulla. Harju kulkee upean kirkasvetisen turkoosina hohtavan Soiperoisen ja Rääpysjärven välistä.



Illalla ulkoilimme Pyryn kanssa mökin lähimaastossa.




Seuraavana päivänä pyörähdimme taas pelkästään ihmisvoimin Posion Riisitunturilla.



Mökille päästyämme päästin Pyryn ulos flexiin kytkettynä ja laitoin flexin maakoukkuun kiinni. Eipä aikaakaan, kun huomasin, että Pyry on korkealla puussa. Sitten se onneton kiersi narunsa oksan ympäri, eikä päässyt enää omin avuin alas, kun naru loppui kesken.



Otin flexin irti kiinnityksestä ja kävelin lähemmäs puuta, jotta naru löystyisi. Mutta pinteestä päästyään Pyry lähtikin kiipeämään uudestaan ylöspäin. Stoppasin etenemisen ehkä hieman äkkinäisesti flexin jarrulla, jolloin Pyryltä irtosi ote. Onneksi naru meni edelleen oksan yli ja Pyry jäi roikkumaan oksasta sen varassa, eikä tippunut puusta. Hiissasin sen nopeasti alas.

Puuseikkailu ei ilmeisesti isommin säikäyttänyt Pyryä, sillä se halusi saman tien lähteä kävelylle. Tutkimme lähiympäristöstä löytyviä ihmeitä, kuten suurta polttopuupinoa.



Aamulla Pyry keksi itselleen uuden lempipaikan, kun avasin tuuletusikkunan. Siinä se kökötti pitkän aikaa ja tarkkaili meidän touhuja.



Sitten iski taas kiipeilyvietti ja kohta saimme seurata huikeaa näytöstä. Se on melko uskomattoman näköinen ja salamannopea suoritus, kun kissa kiipeää sileää pintaa pitkin kaapin päälle.



Verhotangon päälle se ei sentään lähtenyt tasapainoilemaan, vaikka mieli tekikin.



Alastulo oli pehmeä loikka sohvalle. Sitten tuijoteltiin taas järvelle.



Lähdimme käymään Rukalla maisemia ihailemassa ja laskemassa kelkalla. Pyry jäi taas mökkiä vahtimaan.



Paluumatkalla näimme valtavan määrän poroja. Tässä niistä pari.



Mökillä Pyry odotti jo kärsimättömänä ulospääsyä. Niinpä menimme porukalla kuljeskelemaan lähiympäristöön. Pyryn teki mieli syödä heinää.



Välillä piti käydä katsomassa mökin ikkunasta sisälle.



Sitten käytiin katselemassa mitä laiturilta näkyy.



Laituri oli isolle miehelle vähän hutera, joten en viitsinyt kovin pitkälle mennä. Pyry olisi kyllä mennyt mielellään loppuun asti ja Pauliina kävi laiturin päästä uimassa useita kertoja.



Venekin kiinnosti Pyryä. Liekö sillä vielä muistissa parin vuoden takainen seikkailu Raanujärvellä.



Seuraava päivä oli sateinen ja tuli vietettyä enimmäkseen sisätiloissa. Pyrykin otti hyvin rennosti. Jossakin vaiheessa se näytti kadonneen, eikä meinannut löytyä mistään, vaikka olimme varmoja, että se ei ole voinut uloskaan livahtaa. Lopulta katsoin vuodesohvan alla olevaan vuodevaatelaatikkoon. Siellähän se pötkötti tyytyväisenä.



Eräänä päivänä mökin pihalta kuului kellon kilkatusta, rytinää ja ryskettä. Pyrykin hyökkäsi ikkunaan katsomaan.



Porojengi siellä hillui ympäriinsä.



Osa niistä kävi rannallakin ihmettelemässä.



Ja Pyryä porojen touhuilu kiinnosti kovasti.



Niin tietysti itseänikin kiinnosti. Eipä tällaisia hirveästi kotioloissa näe.



Viimeisenä iltana Pyry vietti pitkän aikaa kuistilla. Flexi oli kiinni maakoukussa. Tällä kertaa varmistin, että naru ei ylety puihin asti.
Aamulla olikin sitten loppusiivouksen ja auton lastaamisen aika. Pyry laitettiin hyvissä ajoin pihalle, jotta yksi siivouskerta riittäisi. Eipä Pyry olisi pölynimurin metelissä viihtynytkään.



Kotimatkalla ihailimme vielä Livojärven kauniita hiekkarantoja.

Pyry 2009 - 25.9.2020

Rakas kissamme Pyry nukkui pois Keski-Suomen eläinklinikalla 25.9.2020. Tätä edelsi reilun viiden viikon piina. Ensin todettiin sydänsaira...