Kesän vihreydessä

Pyry viihtyi kesäaikaan ulkona suurimman osan valveillaoloajastaan. Se halusi ulos heti, kun heräsimme ja oli siellä mielellään yömyöhään asti. Välillä se kävi toki syömässä ja vähän nukkumassakin, mutta heti kun nämä perustarpeet oli hoidettu, se halusi takaisin ulos. Joskus se saattoi myös nukkua päiväunet ulkona jossain pensaan alla, tai kukkapenkin keskellä, missä se tunsi olonsa riittävän turvalliseksi.

Sateen jälkeen

Juhannuspäivä vuonna 2015 oli sateinen. Illalla sade oli lakannut ja Pyry halusi olla ulkona. Ilman viiletessä kosteus tiivistyi sumuksi. Pyry tuntui olevan jonkinlaisessa transsissa tuijotellessaan sumuista maisemaa aidan päällä. Se vain kökötti siinä pitkään paikoillaan, eikä juurikaan reagoinut, kun koitin jossakin vaiheessa vuorokauden jo vaihduttua patistella sitä sisälle. Ilma ei ollut erityisen lämmin, mutta kosteus teki siitä miellyttävän tuntuisen. Minäkin innostuin ihailemaan erikoisen utuista tunnelmaa.

Pauliina oli kai mennyt jo nukkumaan, kun me vielä Pyryn kanssa ihmettelimme maailmaa.

Haukottelusta päätellen Pyryäkin alkoi lopulta väsyttää ja menimme sisälle.

Vartiokissa

Pyry tykkäsi viettää aikaansa ympäristöä tarkkaillen. Aidan päällä istuen siihen oli parhaat mahdollisuudet. Usein töistä palatessani näinkin Pyryn jo kaukaa, kun se istui ylväästi aidalla.

 

Lähelle tullessani Pyry saattoi tervehtiä minua puskemalla päähän, tai läpsäisemällä kevyesti tassulla.

Illan hämärtyessä saattoi vartiointi ruveta väsyttämään.

Jos upotettu video ei näy, niin sen voi katsoa tästä linkistä: https://youtu.be/YQT7kkEs8G4

Auringonnousun tuijottajat

Asuntomme ikkunat olivat sellaiseen suuntaan, että aikaisin aamulla oli mahdollista nähdä kuinka aurinko alkoi nousta ja värjätä maisemaa punertavaksi.

Pyry katseli tuota näytelmää ilmeisesti useinkin, mutta toisinaan liityin seuraan ja katselimme auringonnousua yhdessä.

Pettymys

Oli kaunis keväinen päivä, minkä Pyrykin oli huomannut katsellessaan ikkunasta ulos.

Pyry olisi halunnut ulkoilemaan, mutta olin lähdössä Pauliinan kanssa omalle retkelle. Aikansa se naukui ulospääsyä, mutta kun puimme vaatteita päälle, emmekä laittaneet sille valjaita, niin se ymmärsi, että lähdemme ulos ilman sitä. Se lopetti naukumisen, meni kiipeilypuunsa päälle ja laski leukansa kattoa vasten. Siihen se jäi murjottamaan, kun lähdimme.

Se näytti jotenkin niin pettyneeltä ja harmistuneelta, että oikein sydäntä riipaisi. Mutta illemmalla Pyrykin pääsi ulos.

Köllöttelyä

Toisinaan pehmeällä alustalla makaaminen on parasta ajanvietettä. Varsinkin, jos ulkona ei ole paras mahdollinen keli, niin miksipä sinnne pitäisi väkisin mennä.

Ei muuta kuin otetaan hyvä asento ja nautitaan olosta.

Jos uni sattuu yllättämään, niin ei sekään haittaa. Kissan kuuluukin viettää suurin osa vuorokaudesta unten mailla.