Kaiteella nuokkuja

Yksi Pyryn lempipaikoista Metsolahdessa oli ulkoportaiden kaide. Siinä se istui pitkät ajat katsellen maailman menoa. Joskus en ollut varma onko se hereilläkään siinä istuessaan. Siinä se halusi sitkeästi kököttää, vaikka silmät menivät kiinni. Kuva on otettu kuistin sisäpuolelta ikkunasta, joka on kaiteen kohdalla.

 

Kun avasin ulko-oven, niin Pyry säpsähti ja oli olevinaan hirveän virkeä ja tarkkaavainen vahtikissa.

Kaikki suunnat piti tietysti tarkistaa, ettei tunkeilijoita ole päässyt omalle reviirille.

Tämän jälkeen Pyry tulikin suosiolla sisälle nukkumaan.

Kesäyön retki

Päivä oli ollut sateinen ja vietetty enimmäkseen sisätiloissa. Illalla tuli sentään pouta, vaikka pilvistä ja märkää oli edelleen. Lähdin Pyryn kanssa ulos klo 23 paikkeilla.

Usva leijaili läheisen metsittyvän pellon päällä ja hämärsi Pönttövuoren. Puista tipahteli edelleen vettä, vaikka varsinaista sadetta ei enää ollutkaan. Tunnelma oli hämyinen ja ilma hyvin kostean ja paksun tuntuinen. Lämpötila ei ollut kai kovin korkea, mutta kosteus sai sen tuntumaan lämpimämmältä.

Pyry suuntasi aluksi etelään ja eteni pitkän sisällä tylsistymisen jälkeen rivakasti. Niin rivakasti, että kamerakaan ei pysynyt kunnolla perässä.

Sitten vastaan tuli joitakin jänniä tuoksuja ja piti vaihtaa tien toiselle puolelle.

Siinä menikin sitten tovi kukkia tutkiessa. Yhtäkkiä suunta muuttui päinvastaiseksi ja kohta oltiinkin takaisin kotipihassa. Mutta eihän tämän näin pian pitänyt päättyä! Pyry taisi todeta saman ja lähtikin heti uudelle lenkille.

Tällä kertaa käännyttiin pihatieltä pohjoiseen ja sitten länteen junaradan vieressä kulkevalle polulle.

Pyry veti minua perässään varmoin askelin jo tutuksi tullutta polkua pitkin. Matkasimme nyt kohti pönttövuorta. Polun ympärillä kasvoi paljon pieniä puita, joiden lehdet olivat sateesta märkiä. Minulla kastui vaatteet noihin puihin törmäilystä, mutta Pyry ei antanut moisten pikkuasioiden hidastaa vauhtia.

Polun lopussa noustaan jyrkähkö mäki ylös vanhalle tielle. Pyryllä oli tässäkin yllättävän kova vauhti päällä. Kosteassa hiostavassa ilmassa tuli ihan hiki Pyryn perässä könytessä.

Käännyimme vasemmalle, eli suurin piirtein etelän suuntaan. Tämä vanha tie on itseasiassa jatketta samalle tielle, jonka varrella oma talomme on. Se tekee noin puolen kilometrin pituisen levinnyttä U-kirjainta muistuttavan mutkan talomme kohdalta siihen paikkaan, mistä tulimme polulta takaisin tielle.

Pyry ulkoiluttikin minut tietä pitkin takaisin kotiin. Välillä toki pysähdyttiin haistelemaan ja kuulostelemaan metsän tuoksuja ja ääniä.

Retken jälkeen ajattelin tuulettaa yläkerrassa ennen nukkuuman menoa. Pyry oli tietysti haukkana paikalla ja ponkaisi avoimen ikkunan karmille istumaan ennen kuin ehdin edes huomata sitä. Hieman säikähdin...

Kovasti tuntui oma kotipiha kiinnostavan korkeuksista katseltuna. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun Pyry onnistui avoimesta ikkunasta kurkistelemaan Metsolahden kodissamme.

Onneksi Pyryllä ei ollut taipumusta itsetuhoisuuteen, eikä loikkaaminen ikkunasta noin kuuden metrin korkeudesta houkutellut liikaa.

Vetelehtimistä ja ulkoilua

Pyry tykkäsi ehkä eniten kahdesta asiasta. Lepäämisestä ja ulkoilusta. Varsinkin kesäaikaan myös niistä molemmista yhdessä.

Tässä Pyry on jo käynyt kerran ulkoilemassa ja on ruokailun jälkeen mennyt levolle. Tietysti isännän paikalle sänkyyn. Jätimme Pyrylle usein valjaat päälle, kun se tuli ulkoa, koska vähän ajan päästä se halusi sinne uudestaan. Yöksi ja pidempien poissaolojemme ajaksi otimme valjaat pois.

Pyryllä oli lukematon määrä erilaisia lepoasentoja. Monesti ne olivat jollakin tavalla huvittavia. Toisaalta myös hellyyttäviä ja usein hyvinkin inhimillisiä.

 

Asento saattoi myös muuttua hyvinkin äkisti aivan toisenlaiseksi.

Lepotauon jälkeen akut olivat taas niin hyvin latautuneet, että ulos oli päästävä. Kesäinen niitty kiinnosti kovasti kaikkine pörriäisineen.

Haisteltavaa ja vähän maisteltavaakin oli joka puolella. Ja saattoi siellä jossain joku hiirikin rapistella.

Aina oli kuitenkin mukavaa palata myös kotiin syömään ja lepäämään. Pyry sai yleensä määrätä lenkin suunnan ja pitkälti pituudenkin.

Työnjohtohommia

Huomasimme kerran, että talomme lämminvesivaraajan varoventtiili vuotaa. Vettä valui jatkuvasti venttiilin läpi viemäriin. Venttiili oli tullut käyttöikänsä päähän ja tilasin uuden.

Kun sitten uusi venttiili oli tullut ja avasin lämminvesivaraajan alaosassa olevan luukun vaihtaakseni venttiilin, niin Pyry tuli heti paikalle. Pyry oli hyvin utelias ja kiinnostui aina kaikesta uudesta. Sen piti tietysti päästä varaajan alle tutkimaan paikkoja.

Annoin Pyryn tehdä tutkimuksensa ja odotin rauhassa, että tarkastus on suoritettu. Jos olisin ajanut Pyryn pois, niin se olisi mennyt hetken päästä uudestaan varaajan alle. Pian Pyry tulikin omatoimisesti pois ja jatkoi puuhieni tarkkailua sivummalta, kuin olisi ollut työnjohtotehtävissä.

Rapsutuksia kiitos!

Pyry nautti suuresti rapsuttelusta. Usein se asettui sohvalla makaavan Pauliinan rinnalle rapsuteltavaksi. Yleensä se leipoi siinä ensin hetken aikaa ja sitten laskeutui alas nautiskelemaan.

Ilme oli autuas ja onnellinen. Ja samanalisista tunnelmista kertoi myös voimakas kehräys.

Saattoipa siinä jokunen haukotuskin tulla.

Mutta ei Pyry loputtomasti tällaista läheisyyttä jaksanut. Kun kiintiö tuli täyteen, niin sitten mentiin taas omiin puuhiin, kuten katselemaan ikkunasta ulos.

Pieni kevätretki

Kauniin kevätpäivän kunniaksi lähdin Pyryn kanssa ulkoilemaan. Pyry sai viedä minne halusi. Ensin koluttiin omaa pihaa jonkin aikaa. Ison kiven päältä oli hyvä tähystellä vähän kauemmaksikin ja suunnitella reittiä.

Pyry päätti lähteä ratapenkan vieressä kulkevalle polulle. Talvisin tässä on moottorikelkkaura.

Rantapenkan kivikko ja erityisesti siellä olevat kolot kiinnostivat Pyryä. Tuonne onkaloon se olisi halunnut mennä, mutta en päästänyt.

Vähän matkan päässä virtaa puro, joka laskee ensin ratapenkan vierustaa alas ja kurvaa sitten penkan ali tunnelia pitkin.

Pyryä kiinnosti kovasti tunnelin lähistö ja varsinkin jyrkän penkan kiipeäminen. Penkka on tällä kohtaa lähes 30 metriä korkea ja todella jyrkkä, joten en lähtenyt sinne kovin pitkälle kiipeämään.

Vähän matkaa annoin Pyryn kuitenkin edetä ja ihmetellä maisemia korkeuksista.

Takatalvi!

Kevät oli jo pitkällä ja maa lähes lumeton, kun sitten eräänä yönä satoi lunta oikein kunnolla. Aamuinen järkytys oli siis suuri. Pyrykin oli ihmeissään.

Vasta pari päivää aikaisemmin olin koonnut pihakaluston suojaksi ostamani paviljongin. Nyt sekin sai kunnon koeponnistuksen lumimassojen alla.

Toinen lempipaikka

Edellisessä postauksessa kerroin Pyryn uudesta lempipaikasta. Jo aikaisemmin oli tullut selväksi, että Pyry viihtyi erittäin hyvin kuistimme portaiden kaiteella. Siitä sillä oli näkyvyys laajalle alueelle ja siinä oli myös hyvä kuunnella luonnon ääniä. Jos siis Pyry oli ulkona kytkettynä, niin se oli suurimman osan ajastaan joko pihakaluston päällä tai kaiteella.

 

Pyryn 7 metrinen flexi oli yleensä kiinnitettynä kaiteeseen narulenkillä ja karbiinihaalla. Flexi oli aluksi vähän turhankin järeä, kun kevyempää ei silloin löytynyt näin pitkänä. Seuraava oli paljon ohuempi ja pituus kasvoi vielä metrillä. Sen kanssa Pyry pääsi kurkistamaan jo talon taaksekin.

Uusi lempipaikka

Siskoni luopui vanhoista pihakalusteistaan ja halusi lahjoittaa ne meille. Niinpä kävin hakemassa ne vuokraperäkärryllä Tampereelta. Kolmen nojatuolin, sohvan ja pöydän yhdistelmä sopi tiiviisti aseteltuna pihallamme olevalle laatoitukselle.

Purettuani lastin päästin Pyryn ulos maakoukussa olevaan narukelaan kytkettynä. Ensin se suuntasi nuuhkimaan auton eturengasta. Ehkä siihen oli matkalla tarttunut mielenkiintoisia hajuja.

Sitten se tutki kalusteet ja huomasi niiden mukavuuden. Tämän jälkeen ei seuraavaan syksyyn mennessä varmaan sellaista päivää ollutkaan, ettei Pyry olisi tähystellyt tuolin reunalta tai lepäillyt pehmusteen päällä.

Kevät lähestyy

Ensimmäinen talvemme Metsolahdessa ei ollut erityisen luminen, joten huhtikuun alun lämpimät kelit saivat jo maan paljastumaan monin paikoin.

Pieni metsikkömme oli jo aivan sula. Pyry oli kiinni kuistin kaiteeseen kiinnitetyssä flexissä ja katseli tarkkaavaisesti metsikköön. 

Naapurin kissahan siellä taas oli.

Tällä kertaa se lähti karkuun minua, eikä Pyryä, kun lähestyin sitä kuvausaikeissa. Nyt se ei kiivennyt puuhun, vaan hipsi vähin äänin pois paikalta. Pyry seurasi sen poistumista silmä kovana.

Pyry tuijotteli pusikkoon vielä pitkään naapurin kissan lähdettyäkin, ettei se vaan lymyilisi jossakin.

Yöllä sillan alla

Metsolahdentien ylittää rautatiesilta, jonka alla on melko jyrkät betonilaatoilla päällystetyt luiskat. Pyryhän kiinnostui tietysti kiipeilemään niitä pitkin, kun kävimme ensimmäistä kertaa sillalla asti. Taisi olla ylipäätään ensimmäinen kerta, kun pääsimme kunnolla oman tontin rajojen ulkopuolelle. Siellä se ihmetteli siltarakenteita silmät loistaen kilpaa valjaiden heijastinten kanssa.

Monenlaista taidetta oli tämänkin sillan alle tehty.

Alakuvassa näkyvä pilari tuotti hieman vaikeuksia, kun Pyry halusi tietenkin tulla sen vasemmalta puolelta alas, jolloin flexin naru kiertyi tolpan ympärille. Luiska oli sen verran jyrkkä, että en viitsinyt lähteä kiipeilemään Pyryn perässä. Aikansa narun loppumista ihmeteltyään Pyry älysi kuitenkin palata takaisin ja tulla alas tolpan oikealta puolelta.

Talvista ulkoilua

Ensimmäisten Metsolahdessa vietettyjen kuukausien aikana Pyryllä riitti tutkittavaa aivan lähialueellakin. Niinpä ulkoilut keskittyivät lähinnä omalle tontille. Tässä mennään pihatietä alaspäin. Kuvassa näkyy vanha savusaunamme, josta on enää kuoret jäljellä. Sen takana ylempänä rinteessä näkyy Pönttövuoren uudemman junatunnelin suuaukko. Legendaarinen vanha tunneli on siitä noin 160 metriä oikealle. Vanha Pönttövuoren tunneli oli aikoinaan Suomen pisin tunneli.

Tässä tullaankin jo takaisin samaa mäkeä ylöspäin.

Naapurin kissa kuljeskeli ilmeisesti kuusiaidan takana ja Pyry innostui siitä kovasti. Jos alla oleva videon upotus ei näy, niin videon voi katsoa tämän linkin kautta: https://youtu.be/77bPxA11gQY.

Naapurin kissa meni menojaan ja Pyry halusi suunnistaa talon taakse omaan pikku metsikköön. https://youtu.be/OF_HrAYse84

Alla on pari kuvaa seuraavalta kävelyltä samoista maisemista.

Mäntyjen raapiminen oli Pyrylle mieluisaa puuhaa.

Välillä narun toisessa päässä oli Pauliina.

Joskus naapurin kissaa piti kytätä pimeässäkin.

Tonttimme halkaiseva Metsolahdentie oli myös kiinnostava tarkkailukohde, varsinkin pimeään aikaan katuvalojen loisteessa.