Juhannuspäivä vuonna 2015 oli sateinen. Illalla sade oli lakannut ja Pyry halusi olla ulkona. Ilman viiletessä kosteus tiivistyi sumuksi. Pyry tuntui olevan jonkinlaisessa transsissa tuijotellessaan sumuista maisemaa aidan päällä. Se vain kökötti siinä pitkään paikoillaan, eikä juurikaan reagoinut, kun koitin jossakin vaiheessa vuorokauden jo vaihduttua patistella sitä sisälle. Ilma ei ollut erityisen lämmin, mutta kosteus teki siitä miellyttävän tuntuisen. Minäkin innostuin ihailemaan erikoisen utuista tunnelmaa.
Pauliina oli kai mennyt jo nukkumaan, kun me vielä Pyryn kanssa ihmettelimme maailmaa.
