Rakas kissamme Pyry nukkui pois Keski-Suomen eläinklinikalla 25.9.2020. Tätä edelsi reilun viiden viikon piina. Ensin todettiin sydänsairaus, sitten imusolmukesyöpä ja kaiken päälle vielä keuhkokuume. Syöpää ja sydänsairautta yritettiin hoitaa ja aluksi kaikki näyttikin hyvältä, mutta sitten iski tuo pahuksen keuhkokuume ja siinä tilanteessa eläinlääkäri arvioi, että eutanasia olisi armeliain vaihtoehto.
Pyry oli aivan omanlaisensa persoona ja ehkä juuri siksi siitä tuli niin tärkeä ja läheinen meille. Aran kissan luottamuksen saavuttaminen ja siltä saadut läheisyyden osoitukset tuntuivat jotenkin erityisen hienolta. Pyry piti meitä perheenään ja Pyry oli meille perheenjäsen.
Pyry oli mukana kaikessa mitä kotona teimme. Se toimi työnjohtajana ja tarkkaili tekemisiämme. Usein se myös tuppasi osallistumaan tekemiseen mm. asettumalla tietokoneen näppäimistön tai kirjoituslehtiön päälle. Se oli myös mukana useilla kotimaan matkoillamme järjestäen meille monenlaista ohjelmaa. Valjaisiin se tottui jo nuorena ja sen kanssa oli helppoa lähteä kävelylle, joskin Pyryn oli annettava määrätä suunta ja tahti, jos haluttiin päästä pihaa pidemmälle. Jarrut menivät helposti päälle, jos suunta oli Pyryn mielestä väärä. Tämän kun opimme, niin lenkkeily alkoi sujua ja siitä tuli mukava yhteinen harrastus. Monesti kuljimme koko pienen perheemme voimin pitkin lähitienoon metsiä.
Kirjoittelen tätä blogia lähinnä itseäni varten, mutta toki tätä saa julkisena blogina lukea kuka tahansa. Tarkoitukseni on tallentaa tänne takautuvasti muistoja menneiltä vuosilta. Kirjaan muistelmat niiden tapahtuma-ajalle, joten uudet tekstit tulevat näkyviin arkistoon.
Kiitos Pyry, että sain tuntea sinut lähes koko elämäsi ajan ja toit minun elämääni niin paljon iloa. Lepää rauhassa rakas ystävä.
