Muuramessa asuessamme kävimme silloin tällöin Muuramenharjulla kävelyllä. Ajoimme muutaman minuutin matkan autolla ja jalkauduimme yleensä Kultarannantien vieressä lähellä harjun lakea olevalta pieneltä parkkipaikan tapaiselta maastoon. Autossa matkustaminen oli Pyrylle vastenmielistä ja se voi melkein aina pahoin.
Harjulla kulkemisesta Pyry kuitenkin nautti, paitsi jos joku tuli vastaan.
Silloin piti pysähtyä ja maastoutua vähän sivummalle.
Vieraita ihmisiä se pelkäsi jostakin syytä koko ikänsä. Ja koirista se ei tykännyt yhtään. En tykännyt kyllä minäkään, jos koira oli irrallaan, eikä omistaja kunnolla hallinnut sitä. Kerran tällaisessa tilanteessa Pyry kiipesi puuhun koiran sännätessä kohti ja toisella kertaa se hyppäsi Pauliinan syliin turvaan.
Talviset kuvat ovat kaikki eri kerroilta, mutta saman talven ajalta.
Tässä vielä muutama keväisempi kuva.
Yleensä kuljimme harjulla pienempiä polkuja pitkin, mutta joskus käytimme osittain virallista ulkoilureittiä. Reitillä oli pitkä suora, josta sitten kurvasimme pienemmälle polulle. Tuossa kääntymisvaiheessa Pyryä selvästi pelotti, sillä se nosti selkäkarvat pystyyn ja pörhisti häntänsä paksuksi. Tämä tapahtui aina samassa paikassa. Ilmeisesti paikan avonaisuus teki siitä pelottavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti