Pyry tykkäsi olla ulkona talvellakin, mutta kevään tullen ulkona vietetty aika piteni huomattavasti. Muuramen asunnolla Pyry oli paljon omalla pihalla flexi kiinnitettynä maakoukkuun. Pyry sai olla ulkona usein itsekseen ja me kävimme vain välillä katsomassa, että kaikki on kunnossa. Jos se halusi sisälle, niin se tuli raapimaan ovea ja päästimme sen sisälle.
Flexissä oli pituutta juuri sen verran, että Pyry ylettyi kiipeämään aidan päälle, mutta ei päässyt paljoa pidemmälle. Kun Pyry tuli sisälle ja otimme flexin irti valjaista, niin laitoimme flexin pään kiinni lämpöpatterin ritilään, josta se oli helppoa taas irrottaa ja kiinnittää Pyryn valjaisiin, kun se halusi uudestaan ulos. Naru tuli siis oven välistä sisälle ja flexi oli koko ajan ulkona kiinni maakoukussa.
Eniten Pyry tykkäsi olla aidan päällä tarkkailemassa maailman menoa. Aidalta näki kätevästi talon päädyssä olevaan portaikkoon ja myös laajalle alueelle talon alapuolelle. Talviaikaan, kun puissa ei ollut lehtiä, saattoi pihaltamme nähdä Kylänlahden yli Kotirannan taloille saakka.
Omalla pienellä pihallakin oli välillä nähtävää. Linnut kävivät talvella syömässä talipalloja ja joku toinen kissakin saattoi pihalla pyörähtää.
Toinen hyvä tähystyspaikka oli terassin pöytä. Sen päältä pystyi katselemaan myös sisälle.
Joskus talon rakenteetkin olivat hirveän mielenkiintoisia.
Välillä oli kuitenkin käytävä iltäpäiväunilla sisällä.
