Ei mikään pentu enää

Joulukuussa 2010 Pyry oli jo iso kissa.

Pentumaisuus oli hävinnyt ja uljas nuori kolli laajensi tutkimusaluettaan. Ulkona tuli käytyä välillä pienillä seikkailuilla.

Luontoretkellä

Päätimme käydä pienellä luontoelämysmatkalla Jääskelän tilan maastossa. Pyry kulki kanssamme valjastettuna ja talutushihnaan kytkettynä. Kävelimme metsän halki järven rantaan, jossa teimme nuotion ja paistoimme makkarat.

Alku suijui hyvin, mutta sitten tuli joku kulkija vastaan ja Pyryhän pelästyi valtavasti ja maastoutui. Sen jälkeen eteneminen ei oikein sujunut ja välillä piti ottaa kissa kantoon.

Rannassa nuotiopaikalla Pyry oli vähän rauhaton ja pelkäsi ääniä, joita nuotiopuiden pilkkomisesta tuli. Tulen sytyttäminen ja siitä kuuluva rätinäkään eivät olleet Pyryn mieleen. Pelottavia asioita olivat ensikertalaiselle. Välillä se yritti kiivetä puuhunkin. Paluumatka sentään onnistui ilman erityisempiä ongelmia.

Kiipeily verissä

Korkeat paikat kiinnostivat Pyryä pienestä pitäen. Hyvin usein se katseli yläilmoihin, josko sopiva kiipeilykohde löytyisi. Jos Pyry oli pöydällä ja sen vierestä sattui kulkemaan varomattomasti ja varsinkin jos pysähtyi sen kohdalle, niin pian huomasi kissan istuvan olkapäällä.

Tai selässä.

Vuosi takana

Pyryn tarkkaa syntymäaikaa meillä ei ole tiedossa, mutta joskus keväällä 2009 sen pitäisi olla, joten alla olevassa kuvassa Pyry on hieman yli vuoden ikäinen. Vuoden ikäisenä kotikissa alkaa olla täysikasvuinen. Isommilla roduilla voi mennä muutama kuukausi enemmän.

Täällä lapsuuskodissaan Pyry totutteli jo hieman valjaisiin ja kävi pienillä kävelyillä rivitalon piha-alueella. Joskus käytiin myös Halssilan Hiihtomaan alueella ulkoilemassa. Pyryn arkuus tuli esille Hiihtomaan lenkeillä. Ohikulkijat olivat pelottavia ja piiloon piti päästä.