Muuramenharjulla tuli käytyä vuosien varrella useasti. Välillä ympäristön äänet saattoivat tehdä Pyrystä epäluuloisen ja se jäi jököttämään pitkäksi aikaa paikalleen. Silloin ei auttanut muu, kuin kantaa kissaa jonkin matkaa, kunnes kävelyintoa alkoi taas löytyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti