Harjulla oli aina mukavaa käydä kävelemässä. Pyrykin tykkäsi olla siellä, kunhan pääsi alkujännityksestä. Ysitien äänet kuuluvat aika voimakkaasti tien puoleisella rinteellä. Auton jätimme juuri sille puolelle, joten äänimaailma oli Pyryn mielestä hieman pelottava. Aina se kuitenkin suostui lähtemään kävelylle, kun annoimme sen hieman rauhoittua ensin.
Harjulla oli Pyrylle paljon nähtävää, haisteltavaa ja kuultavaa. Tällä kertaa kohtasimme puukiipijän.
Toisinaan Pyryä vähän jännitti, jos lähistöllä oli muita kulkijoita.
Hieman rapsuttelua saatuaan se suostui taas jatkamaan matkaa.
Harjun päälle nouseminen nosti kivasti sykettä ja sai hengästymään, mutta Pyry ei ollut moisesta milläskään. Kiipeäminen kun oli juuri Pyryn juttu.
Harjun toiselle puolelle Pyry meni mielellään, kun siellä oli vähemmän meteliä.
Välillä se oikein kiskoi määrätietoisesti eteenpäin, kun alkumatkasta harjun meluisammalla puolella se monesti vaan seuraili arkana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti