Livojärven maisemissa

Matkustimme koko pienen perheemme voimin Posiolle Etelä-Lappiin, jossa meille oli varattuna mökki Livojärven rannalta. Livojärvi on kirkasvetinen järvi, joka on tunnettu laajoista hiekkarannoistaan. Mökkimme ei kylläkään ollut hiekkarannalla, vaan suon vieressä ja mökin oma ranta oli mutapohjainen. Ranta oli myös matala, joten uimaan pääsi kunnolla vain erittäin pitkää laituria käyttämällä.

Muilta osin paikka oli aivan mahtava. Pyrykin viihtyi hyvin sekä mökissä, että sen ulkopuolella.

Ruokailupöytä oli sopivasti ikkunan vieressä, joten siitä muodostui Pyrylle tärkeä tähystyspaikka.

Ikkunasta näkynyt järvimaisema näytti miellyttävän pyryä, sillä se katseli sitä hyvin ahkerasti.

Tulopäivän jälkeisenä aamuna lähdimme käymään Pohjois-Pohjanmaan puolella Soiperoisen alueella, joka on Taivalkosken kunnassa. Pyry jäi lepäämään mökille. Olisi sekin varmasti upeassa harjumaastossa viihtynyt, mutta automatka on sille aina kova rasitus, niin emme raaskineet ottaa sitä mukaan. Kävelimme polkua Soiperoharjulla. Harju kulkee upean kirkasvetisen turkoosina hohtavan Soiperoisen ja Rääpysjärven välistä.

Illalla ulkoilimme Pyryn kanssa mökin lähimaastossa.

Seuraavana päivänä pyörähdimme taas pelkästään ihmisvoimin Posion Riisitunturilla.

Mökille päästyämme päästin Pyryn ulos flexiin kytkettynä ja laitoin flexin maakoukkuun kiinni. Eipä aikaakaan, kun huomasin, että Pyry on korkealla puussa. Sitten se onneton kiersi narunsa oksan ympäri, eikä päässyt enää omin avuin alas, kun naru loppui kesken.

Otin flexin irti kiinnityksestä ja kävelin lähemmäs puuta, jotta naru löystyisi. Mutta pinteestä päästyään Pyry lähtikin kiipeämään uudestaan ylöspäin. Stoppasin etenemisen ehkä hieman äkkinäisesti flexin jarrulla, jolloin Pyryltä irtosi ote. Onneksi naru meni edelleen oksan yli ja Pyry jäi roikkumaan oksasta sen varassa, eikä tippunut puusta. Hiissasin sen nopeasti alas.

Puuseikkailu ei ilmeisesti isommin säikäyttänyt Pyryä, sillä se halusi saman tien lähteä kävelylle. Tutkimme lähiympäristöstä löytyviä ihmeitä, kuten suurta polttopuupinoa.

Aamulla Pyry keksi itselleen uuden lempipaikan, kun avasin tuuletusikkunan. Siinä se kökötti pitkän aikaa ja tarkkaili meidän touhuja.

Sitten iski taas kiipeilyvietti ja kohta saimme seurata huikeaa näytöstä. Se on melko uskomattoman näköinen ja salamannopea suoritus, kun kissa kiipeää sileää pintaa pitkin kaapin päälle.

Verhotangon päälle se ei sentään lähtenyt tasapainoilemaan, vaikka mieli tekikin.

Alastulo oli pehmeä loikka sohvalle. Sitten tuijoteltiin taas järvelle.

Lähdimme käymään Rukalla maisemia ihailemassa ja laskemassa kelkalla. Pyry jäi taas mökkiä vahtimaan.

Paluumatkalla näimme valtavan määrän poroja. Tässä niistä pari.

Mökillä Pyry odotti jo kärsimättömänä ulospääsyä. Niinpä menimme porukalla kuljeskelemaan lähiympäristöön. Pyryn teki mieli syödä heinää.

Välillä piti käydä katsomassa mökin ikkunasta sisälle.

Sitten käytiin katselemassa mitä laiturilta näkyy.

Laituri oli isolle miehelle vähän hutera, joten en viitsinyt kovin pitkälle mennä. Pyry olisi kyllä mennyt mielellään loppuun asti ja Pauliina kävi laiturin päästä uimassa useita kertoja.

Venekin kiinnosti Pyryä. Liekö sillä vielä muistissa parin vuoden takainen seikkailu Raanujärvellä.

Seuraava päivä oli sateinen ja tuli vietettyä enimmäkseen sisätiloissa. Pyrykin otti hyvin rennosti. Jossakin vaiheessa se näytti kadonneen, eikä meinannut löytyä mistään, vaikka olimme varmoja, että se ei ole voinut uloskaan livahtaa. Lopulta katsoin vuodesohvan alla olevaan vuodevaatelaatikkoon. Siellähän se pötkötti tyytyväisenä.

Eräänä päivänä mökin pihalta kuului kellon kilkatusta, rytinää ja ryskettä. Pyrykin hyökkäsi ikkunaan katsomaan.

Porojengi siellä hillui ympäriinsä.

Osa niistä kävi rannallakin ihmettelemässä.

Ja Pyryä porojen touhuilu kiinnosti kovasti.

Niin tietysti itseänikin kiinnosti. Eipä tällaisia hirveästi kotioloissa näe.

Viimeisenä iltana Pyry vietti pitkän aikaa kuistilla. Flexi oli kiinni maakoukussa. Tällä kertaa varmistin, että naru ei ylety puihin asti.

Aamulla olikin sitten loppusiivouksen ja auton lastaamisen aika. Pyry laitettiin hyvissä ajoin pihalle, jotta yksi siivouskerta riittäisi. Eipä Pyry olisi pölynimurin metelissä viihtynytkään.

Kotimatkalla ihailimme vielä Livojärven kauniita hiekkarantoja.

Harjulla jälleen

Muuramenharjulla tuli käytyä vuosien varrella useasti. Välillä ympäristön äänet saattoivat tehdä Pyrystä epäluuloisen ja se jäi jököttämään pitkäksi aikaa paikalleen. Silloin ei auttanut muu, kuin kantaa kissaa jonkin matkaa, kunnes kävelyintoa alkoi taas löytyä.

Kevättä rinnassa

Pyry tykkäsi olla ulkona talvellakin, mutta kevään tullen ulkona vietetty aika piteni huomattavasti. Muuramen asunnolla Pyry oli paljon omalla pihalla flexi kiinnitettynä maakoukkuun. Pyry sai olla ulkona usein itsekseen ja me kävimme vain välillä katsomassa, että kaikki on kunnossa. Jos se halusi sisälle, niin se tuli raapimaan ovea ja päästimme sen sisälle.

Flexissä oli pituutta juuri sen verran, että Pyry ylettyi kiipeämään aidan päälle, mutta ei päässyt paljoa pidemmälle. Kun Pyry tuli sisälle ja otimme flexin irti valjaista, niin laitoimme flexin pään kiinni lämpöpatterin ritilään, josta se oli helppoa taas irrottaa ja kiinnittää Pyryn valjaisiin, kun se halusi uudestaan ulos. Naru tuli siis oven välistä sisälle ja flexi oli koko ajan ulkona kiinni maakoukussa.

Eniten Pyry tykkäsi olla aidan päällä tarkkailemassa maailman menoa. Aidalta näki kätevästi talon päädyssä olevaan portaikkoon ja myös laajalle alueelle talon alapuolelle. Talviaikaan, kun puissa ei ollut lehtiä, saattoi pihaltamme nähdä Kylänlahden yli Kotirannan taloille saakka.

Omalla pienellä pihallakin oli välillä nähtävää. Linnut kävivät talvella syömässä talipalloja ja joku toinen kissakin saattoi pihalla pyörähtää.

Toinen hyvä tähystyspaikka oli terassin pöytä. Sen päältä pystyi katselemaan myös sisälle.

Joskus talon rakenteetkin olivat hirveän mielenkiintoisia.

Välillä oli kuitenkin käytävä iltäpäiväunilla sisällä.

Ikävä kauluri

Pyryllä oli napatyrä, jonka kanssa se pärjäsi ihan hyvin, mutta jossakin vaiheessa näytti siltä, että se olisi suurentunut ja jonkin muun lääkärikäynnin yhteydessä lääkäri suositteli sen leikkaamista. Niinpä Pyry kävi Vaajakoskella leikattavana. Leikkaushaavaa ei saanut nuolla, joten Pyry joutui pitämään kauluria. 

Kauluri oli sen verran kookas, että se kopsahteli vähän joka paikkaan, kun Pyry liikkui.

Pyry vaikutti kaulurin kanssa niin onnettomalta, että päätin kokeilla jotain muuta vaihtoehtoa. Leikkasin vanhasta paidasta hihan ja pujottelin sen Pyrylle päälle. Se oli siis vain kangasputki, joka suojasi haavan kohdan.

Tähän ratkaisuun Pyry oli huomattavasti tyytyväisempi. Nyt pystyi liikkumaan normaalisti ja peseytyminenkin onnistui suurelta osin.

Pelkkä kangasputkilo ei kuitenkaan pysynyt kunnolla paikoillaan, kun Pyry liikkui. Se meni rullalle, eikä enää suojannut kunnolla haavaa. Piti siis keksiä parannuksia. Leikkasin paidasta toisenkin hihan ja tein siihen etutassuja varten reijän. Ajatuksena oli siis, että pää tulee putken päästä ulos ja tassut omasta reijästään, jolloin putken etuosa pysyy paremmin paikoillaan. Takaosan kiristin tiukemmalle sitomalla, kun tämä "toipilaspaita" oli puettu Pyryn päälle.

Tämän kanssa Pyry vietti sen ajan minkä kauluria olisi pitänyt käyttää. "Paitaa" piti aina välillä asetella paremmin ja kiristää myös edestä, mutta se näytti toimivan riittävän hyvänä suojana.

Ja mikä oli Pyrylle tärkeintä, se ei haitannut menoa ja varmaan lämmittikin mukavasti.

Ihana pahvilaatikko

Moni on kertonut kissansa kiinnostuksesta pahvilaatikoita kohtaan. Jos avonainen pahvilaatikko on kissan lähettyvillä, niin ennenpitkää kissa on laatikossa. Pyry ei ollut tässä poikkeus.

Mikäpäs siellä on laatikossa ollessa. Aaltopahvi tuntuu lämpimältä ja kaipa siellä on turvallisen tuntuista.

Kiehtova kynttilä

Kynttilän liekki oli Pyryn mielestä jännä juttu. Niin jännä, että sitä piti välillä kokeilla vähän tassulla. Ja siitä seurannut palaneen kissankarvan tuoksu oli vielä jännempi juttu.

 

Pyry saattoi toistaa samaa kuviota pitkään. Ensin kokeillaan varovasti liekkiä tassulla, sitten nuollaan tassu märäksi ja taas kokeillaan liekkiä. Jos kynttilä sammui ja alkoi savuttaa, niin se oli taas entistä jännempää.

Aijai, kun on hyvää tuo palanut kissankarva.