Kävimme Kolilla vuonna 2011 ja tykkäsimme kovasti reissusta ja myös Pyry tuntui viihtyvän. Niinpä teimme viiden vuoden päästä uuden reissun samoihin maisemiin. Mökki oli eri kuin viimeksi, mutta samassa saaressa sekin.
Automatkan aikana satoi ajoittain kaatamalla ja salamat välähtelivät. Pyryllä oli pahoinvointia ja se oksensi matkan aikana. Pissat ja kakatkin se onnistui tekemään kantokoppaansa. Vessakin olisi ollut mukana, mutta Pyry katsoi parhaaksi säästellä sitä.
Perille päästyämme Hattusaaressa paistoi aluksi jopa aurinko. Ukkosesta ei ollut merkkiäkään, tosin pilvisyys oli lisääntymään päin. Päätin laittaa saunan lämpiämään. Pyry teki sillä välin perusteellista tutkimusta mökin sisätiloissa.
Saunan lämmettyä otimme Pauliinan kanssa pienet löylyt ja säntäsimme järveen. Vähän kylmäähän se oli mutta mukavan virkistävää. Pauliina sukelsi veden alle ja samassa välähti ja jysähti. Tunsin kohtalaisen tanakan sähköiskun. Salama oli iskenyt lähellä olevan pienemmän saaren taakse veteen. Säikähdin ettei vaan Pauliinalle käynyt mitään. Onneksi hän nousi ylös sukelluksista.
Totesimme, että tulihan se ukkonen sittenkin myös tänne ja lähdimme rantaa kohti. Samassa kuului todella kova kaksiosainen TU-TUMM!! Toinen salama iski johonkin hyvin lähelle, mutta onneksi ei tällä kertaa veteen. Säntäsimme nopeasti saunalle ja päätimme jättää loput uimiset seuraaville päiville.
Sää oli seuraavanakin päivänä epävakainen. Satoi paljon ja ukkostikin hieman. Välillä sentään pääsimme ulkoilemaan ja Pyrykin sai tutkia pihapiiriä.
Ranta ja vesi kiinnostivat kovasti Pyryä.
Harvoin se näin isoja vesiä pääsi katselemaan.
Illemmalla kävimme vähän veneilemässä, mutta reissu jäi aika lyhyeksi, kun keli kävi taas sateisemmaksi.
Tiistai valkeni aurinkoisena ja lähdin Pauliinan kanssa käymään Räsävaaralla. Siellä on hulppea näkötorni, josta voi katsella jylhiä Kolin ja Pielisen maisemia.
Päätimme poiketa myös Kolin huipuilla ihmettelemässä, kun keli pysyi vielä hetken aikaa poutaisena. Ukkosen jylinä kuului jo jostain kauempaa, joten kovin pitkään emme korkealla paikalla viihtyneet.
Mökillä Pyry oli keksinyt itselleen mukavan nukkumapaikan. Aluksi en sitä huomannutkaan. Se oli mennyt pöydän alla olevan tuolin päälle.
Päiväunien jälkeen Pyryä kiinnosti taas ympäristön tutkiminen. Avoimesta ikkunasta oli kiva katsella pihalle.
Ikkuna itsekin vaikutti mielenkiintoiselta.
Keli oli hyvin vaihteleva, joten vietimme melko paljon aikaa sisällä. Pyry koitti viihdyttää itseään kiipeilemällä huonekalujen päällä.
Pyry joutui olemaan sisällä myös sillä aikaa, kun kävimme pienellä pyöräretkellä ja hiukan veneilemässä.
Keskiviikko oli myös epävaikainen päivä, joskin kauniitakin hetkiä oli ja Pyrykin sai vähän enemmän ulkoilla. Kovana kiipeilijänä se tietysti selvitti kaikki kiipeilymahdollisuudet.
Pihakeinu osoittautui oikein mainioksi kiipeilypaikaksi.
Sieltä oli hyvä tähystellä ympäristöä.
Järvelle tähyileminen ihan vaan kuistiltakin oli mukavaa.
Torstai oli upean kesäinen päivä ja kävimme uudestaan Kolilla. Peilityyni Pielinen heijasteli hienosti sinistä taivasta ja vaaleita pilviä.
Illemmalla uskaltauduimme tekemään hyvän sään ansiosta vähän pidemmän veneretken. Ajelimme Kaiskunniemeen, joka on osa Pielisen halki kulkevaa hiekkaharjua. Harju kulkee osittain veden alla ja toisinaan se nousee esiin saarina. Hattusaaren lähellä se kulkee pitkänä niemenä, jossa siis kävimme.
Pyryllä oli mökillä samat metkut kuin kotonakin. Se meni vaatekaappiin makaamaan vaatteiden päälle, jos vain tilaisuus tuli.
Pyry sai jäädä torstaina kaappiin nukkumaan, kun kävimme Pauliinan kanssa Pirunkirkossa.
Pyry pääsi jatkamaan päivittäisiä rantatutkimuksiaan vähän myöhemmin. Illalla kävimme vielä uudestaan kaiskunniemessä.
Rantatutkimukset jatkuivat viimeisinäkin mökkeilypäivinä, vaikka myöskin sisältä löytyi mukavia paikkoja.
Matka oli mukava, mutta mukavaa oli palata kotiinkin. Pyry halusi päästä pitkän kotimatkan jälkeen vielä myöhään illalla omalle vakiopaikalleen aidalle tähystämään.
