Kaappikissa

Pyry tykkäsi kiipeilystä, korkeista paikoista ja kaikenlaisista koloista ja lokeroista, joihin vain sai itsensä tungettua. Vaatekaappi yhdistää kätevästi nämä kaikki elementit. Pyry viettikin pitkiä aikoja kaapissa.

Alkuaikoina Pyry livahti kaappiin, jos joku avasi sen oven, mutta myöhemmin se oppi avaamaan oven itsekin ja kaapissa saattoi odottaa karvainen yllätys, jos sieltä meni hakemaan jotain.

Joskus saattoi kirjoituspöydän laatikkokin kelvata lymypaikaksi.

Nyt loppuu se pelaaminen!

Pyrylle oli hyvin tyypillistä, että jos se halusi huomiota, niin se myös hankki kaipaamansa huomion keinoja kaihtamatta. Tietokoneen näppäimistölle rojahtaminen oli toimivaksi havaittu keino ja usein se myös käytti sitä.

Tietokoneen päällä oli ilmeisesti mukava istua välillä ihan muuten vainkin.

Ja saattoi siinä ottaa nokosetkin.

Isompi raapimispuu

Tekaisin Pyrylle vähän jykevämmän kiipeily- ja raapimispuun. Laatikko-osaan käytin vanhojen kalusteiden lastulevyjä, jotka päällystin huopamatolla. Tikkaat tein pyöreästä rimasta. Tikkaiden askelmat päällystin sisal-narulla ja pystyosat huopamatolla. Jalan tein pahvisesta valumuotista, jonka päällystin sisalköydellä. Hökötyksen korkeudeksi tuli noin 160 cm.

Muuramessa asuessamme tämä oli yksi Pyryn vakiopaikoista, mutta myöhemmin Metsolahdessa se ei enää ollut niin kiinnostava, kun mielenkiintoisia paikkoja oli paljon enemmän ja kiipeilyä pääsi harrastamaan portaissakin.

Tällaista näkymää Pyry tuossa katselee.

Harvemmin Pyry oli laatikon sisällä, mutta välillä sielläkin tuli otettua nokoset.

Lintubongausta

Muuramen asunnossa Pyryn lempipaikka oli olohuoneen ikkunan edessä sohvan selkänojan päällä. Siitä oli hyvä tarkkailla ulkomaailman tapahtumia.

Erityisen kivaa oli katsella lintuja, joita pörräsikin pihapiirissä usein.

Lintujen katselu innosti Pyryn pitämään usein hassun kuuloista käkätystä ja vikinää. Ilmeisesti se on yleistä kissoille. Joidenkin kissatietäjien mukaan se johtuisi turhautumisesta, kun kissa ymmärtää, että saalista ei voi ikkunan takaa saada, mutta Pyry piti kyllä samaa ääntä joskus ulkonakin lintuja nähdessään.

  

Toisinaan bongauspaikaksi kävi keittiökin, varsinkin jos tuoli oli sopivasti ikkunana edessä.

Muuramenharjulla

Muuramessa asuessamme kävimme silloin tällöin Muuramenharjulla kävelyllä. Ajoimme muutaman minuutin matkan autolla ja jalkauduimme yleensä Kultarannantien vieressä lähellä harjun lakea olevalta pieneltä parkkipaikan tapaiselta maastoon. Autossa matkustaminen oli Pyrylle vastenmielistä ja se voi melkein aina pahoin.

Harjulla kulkemisesta Pyry kuitenkin nautti, paitsi jos joku tuli vastaan.

Silloin piti pysähtyä ja maastoutua vähän sivummalle.

Vieraita ihmisiä se pelkäsi jostakin syytä koko ikänsä. Ja koirista se ei tykännyt yhtään. En tykännyt kyllä minäkään, jos koira oli irrallaan, eikä omistaja kunnolla hallinnut sitä. Kerran tällaisessa tilanteessa Pyry kiipesi puuhun koiran sännätessä kohti ja toisella kertaa se hyppäsi Pauliinan syliin turvaan.

Talviset kuvat ovat kaikki eri kerroilta, mutta saman talven ajalta.

Tässä vielä muutama keväisempi kuva.

Yleensä kuljimme harjulla pienempiä polkuja pitkin, mutta joskus käytimme osittain virallista ulkoilureittiä. Reitillä oli pitkä suora, josta sitten kurvasimme pienemmälle polulle. Tuossa kääntymisvaiheessa Pyryä selvästi pelotti, sillä se nosti selkäkarvat pystyyn ja pörhisti häntänsä paksuksi. Tämä tapahtui aina samassa paikassa. Ilmeisesti paikan avonaisuus teki siitä pelottavan.

Matka Kolille

Kesällä 2011 teimme viikon reissun Kolille. Varsinainen majapaikkamme sijaitsi Hattusaaressa Kolin lähistöllä. Päätimme ottaa Pyryn mukaan reissuun, koska meillä oli sama mökki käytössämme koko viikon ja lemmikkieläimet oli siellä sallittu.

Pyryllä oli valjaat mukana ja kävelytimme sitä valjaissa flexin avulla. Virittelin myös puiden väliin pyykkinarun, johon flexin kahvan sai pujotettua ja flexi pääsi liukumaan narua pitkin. Pyry sai olla välillä siihen kytkettynä. Tuo viritys ei kyllä kauhean hyvin toiminut, vaan flexi tuppasi jämähtämään naruun kiinni ja liikkuma-ale jäi pieneksi.

Pyry viihtyi paikassa oikein hyvin. Pari kertaa se onnitui karkaamaankin, mutta onneksi ei lähtenyt kauas. Yhden kerran se melkein livahti makuuhuoneen ikkunasta, jossa oli irtonainen hyttysverkko. Alla olevassa kuvassa Pyry on verkon edessä ja hetkeä myöhemmin se roikkui puoliksi pihalla. Sain napattua sen viime hetkellä kiinni ja nostettua takaisin. Toisella kerralla se livahti saunan ikkunasta ja pääsi pihalle asti. Jossain vaiheessa se onnistui myös säntäämään karkuun flexin kanssa ja flexi tarttui ränniin kiinni, mikä pysäytti karkulaisen.

Mökissä Pyry viihtyi parhaiten korkealla parvella. Sieltä se tarkkaili palvelijoidensa toimia.

Mahdollisimman korkealle oli tietysti päästävä. Parven kaiteella kiipeily näytti hurjalta, mutta hyvin Pyry siellä pysyi.

Portaiden käyttäminen alastulossa oli tietysti Pyryn mielestä turhaa, kun naulakon kauttakin pääsi kulkemaan. Tästä vain oikaistaan kaiteen välistä näin.

Ja sitten naulakon päälle pötköttämään.

Pyryllä oli kaikilla reissuillamme mukana sama pieni raapimapuu, jonka alaosassa olevassa laatikossa se tykkäsi olla välillä omissa oloissaan.

Mökissä oli reilun kokoinen tupakeittiö ja siellä oleva ruokailupöytä oli Pyryn mielestä hyvä makuu- ja pesupaikka.

Varsinkin, jos joku oli aikeissa syödä jotakin, tai muuten vain tuli istumaan pöydän ääreen, niin hetken päästä Pyry oli pöydällä. Näinhän se kyllä tuppasi menemään kotonakin.

Uusi kohtaaminen

Ensimmäisen kissojen välisen konfliktin jälkeen emme vielä uskoneet, että niitä tulisi kovin usein ja annoimme Pyryn pyöriä pihalla ilman valjaita. Mutta niinhän siinä kävi, että jo seuraavana päivänä sama kaveri ilmaantui paikalle.

Kissojen elekieli näissä tilanteissa on kyllä aika erikoista katseltavaa.

  

Tämän jälkeen päätimme ulkoiluttaa Pyryä kotipihassakin valjaissa.