Ihana pahvilaatikko

Moni on kertonut kissansa kiinnostuksesta pahvilaatikoita kohtaan. Jos avonainen pahvilaatikko on kissan lähettyvillä, niin ennenpitkää kissa on laatikossa. Pyry ei ollut tässä poikkeus.

Mikäpäs siellä on laatikossa ollessa. Aaltopahvi tuntuu lämpimältä ja kaipa siellä on turvallisen tuntuista.

Kiehtova kynttilä

Kynttilän liekki oli Pyryn mielestä jännä juttu. Niin jännä, että sitä piti välillä kokeilla vähän tassulla. Ja siitä seurannut palaneen kissankarvan tuoksu oli vielä jännempi juttu.

 

Pyry saattoi toistaa samaa kuviota pitkään. Ensin kokeillaan varovasti liekkiä tassulla, sitten nuollaan tassu märäksi ja taas kokeillaan liekkiä. Jos kynttilä sammui ja alkoi savuttaa, niin se oli taas entistä jännempää.

Aijai, kun on hyvää tuo palanut kissankarva.

Ihmeellinen ikkuna

Pyryä kiinnosti kaikki uusi ja erilainen. Hyvinkin tavalliset asiat saattoivat saada sen kiinnostumaan suuresti, jos se oivalsi jonkin niihin liittyvän uuden asian. Esimerkiksi tuuletusikkunan avaaminen Pyryn ollessa ulkopuolella herätti valtavaa kiinnostusta, vaikka sama ikkuna oli avattu monet kerrat, kun Pyry oli ollut sisällä. Pieni näkökulman muutos tekee asioista niin erilaisia.

Tästähän voisi päästä sisälle.

Eipäs pääsekään. Ei se aukea ulkopuolelta sen enempää kuin sisältäkään.

Mutta tulipa tämäkin asia tutkittua.

Kappas. Tästähän näkee sisälle.

Rankkojen tutkimusten jälkeen on hyvä vähän levätä.

Seikkailu harjulla

Kävimme yleensä Muuramenharjulla kolmestaan, mutta tällä kertaa menin Pyryn kanssa kahdestaan. Pyry tuntui olevan entistäkin aremmalla päällä, kun Pauliina ei ollut mukana. Onneksi muita kulkijoita ei juurikaan ollut.

Selkäkarvat nousivat tuttuun tapaan pystyyn ja häntä meni paksuksi, kun kurvasimme ylämäkeen lähtevälle polulle leveän kuntoiluväylän yli.

Tuohon aikaan harjulla oli enemmän puita kuin nykyään, joten Päijänteelle ei nähnyt kunnolla kuin tästä yhdestä kohdasta, jossa puiden latvukset haittasivat vähemmän näkyvyyttä. Siksipä tässä tuli aina käännyttyä ympäri ihailemaan maisemia.

 

Pyryä ei maisemien katselu hirveästi kiinnostanut. Se nyki narusta, että tule jo.

Kiipesimme harjun päälle ja menimme toiselle puolelle laskevaa polkua jonkin matkaa eteenpäin. Polun varrella on aukeampi paikka, jossa Pyryä alkoi pelottaa. Piti kääntyä takaisin.

Etenimme harjun takarinteessä autolle päin, kun metsästä alkoi kuulua ryskettä. Pyry nousi kiven päälle ja tuijotti pitkän aikaa metsään.

En tiedä näkikö Pyry siellä jotakin, mutta minulle jäi arvoitukseksi mikä siellä piti meteliä. Ehkä hirvi. Tai saattoihan se olla joku lenkkeilijäkin, joka päätti vähän oikaista. Oksia siellä kuitenkin katkeili minkä lie edetessä vauhdikkaasti pusikossa.

Äänen hiljennyttyä jatkoimme matkaa. Pyry terotti vielä varmuuden vuoksi kynnet männyn kyljessä. Sitten luikimme takaisin autolle.

Karkumatkalla

Muutaman kerran Pyry onnistui livahtamaan ulos, kun avasimme oven huolimattomasti. Onneksi se ei lähtenyt kauas ja saimme sen melko nopeasti kiinni.

Yleensä sitä kiinnosti kotitalon alapuolella oleva alue, jossa se kävi hieman pyörimässä ja tuli sitten takaisin omaan pihaan.

Oma peti, paras peti - vai onko?

Muuramessa asuessamme Pyryllä oli oma peti, jolla se usein nukkuikin. Myöhemmin Metsolahdessakin tuo peti oli edelleen olemassa, mutta jostakin syystä se ei enää Pyryä kiinnostanut. Muuramessakin illat menivät usein näin:

Aluksi Pyry meni nukkumaan omalle pedilleen, mutta jossakin vaiheessa yön aikana kutjake livahti meidän sänkyyn.

Mutta mukavaahan se vaan oli, kunhan pysyi Pauliinan puolella :)

Päiväuniin ja muuhun loikoiluun oma peti kyllä kelpasi.