Vuokrasimme mökin viikoksi Ylitornion Raanujärveltä. Pyryn ottaminen mukaan mietitytti jonkin verran, koska edellisen kesän Kolin reissulla se oli voinut pahoin autossa. Päädyimme kuitenkin lähtemään koko porukan voimin reissuun. Pyry oksensi kerran menomatkalla, mutta rauhoittui sitten.
Perillä satoi aluksi kaatamalla, mutta illemmalla alkoi kirkastua ja komea sateenkaarikin näyttäytyi.
Mökissä oli hyviä tähystyspaikkoja Pyrylle. Esimerkiksi keittiön ikkunasta oli mukavaa katsella pihalle.
Mökki oli aivan Raanujärven rannassa ja käytössämme oli soutuvene. Eräänä päivänä Pauliina lähti käymään omalla aamuisella kävelylenkillään ja minä sain kuningasajatuksen lähteä Pyryn kanssa soutelemaan. Pyry ei ollut hirveän innostunut tulemaan veneeseen, mutta sain sen kuitenkin otettua mukaani ja ajattelin, että jospa se tykkäisi kyydistä. Kerkesin ottaa pari vetoa airoilla, kun alkoi kauhea huutokonsertti. Ei tykännyt Pyry kyydistä. Pakko oli soutaa äkkiä takaisin ja päästää Pyry maihin, ennenkuin joku naapurimökkiläinen tekee ilmoituksen kissanrääkkäyksestä.
Saattoi olla sama päivä, kun kuljeskelimme mökin ympäristössä ja Pyry nappasi valtavalla loikalla ilmassa pörränneen sudenkorennon. Hyppy oli aivan uskomaton ihmisen näkökulmasta. Pyry ponkaisi paikaltaan noin 2 metrin korkeuteen, kääntyi ilmassa melkein selälleen, nappasi sudenkorennon etutassujensa väliin ja kiepsahti siitä takaisin jaloilleen täydellisen pehmeään alastuloon. Eipä onnistuisi kovin monelta ihmiseltä moinen.
Kaikenlaisten ötököiden tutkiminen kuului muutenkin Pyryn lomaohjelmaan. Venekään ei pelottanut, jos jotain mielenkiintoista tapahtui sen lähellä.
Pyryn ääretön uteliaisuus johti muutamiin kommelluksiin reissun aikana. Vähän esimakua tuli jo siitä, kun Pyry kiipesi salamannopeasti puuliiterin katolle. En ehtinyt tehdä flexin toisessa päässä mitään, kun se jo patsasteli katon harjalla ihmettelemässä. Aikansa se siellä tähysteli ja tuli sitten alas hieman epäröiden korkeaa pudotusta. Yhdellä loikalla katon reunalta tultiin, että tömähti, mutta ilmekään ei värähtänyt hieman kovan oloisessa laskeutumisessa.
Seikkailujen täyteisten päivien jälkeisinä iltoina uni maistui.
Pyryltä jäi kokematta soutumatka Raanusaareen, kun emme enää uskaltaneet yrittää ottaa sitä veneeseen. Soutelin siis viikon puolivälissä Pauliinan kanssa kahdestaan saareen.
Saarireissulla tuli vietettyä useampi tunti ja takaisin palatessamme Pyry odotteli kärsimättömänä ikkunassa.
Ulos piti päästä heti.
Yläpuolella olevassa kuvassa näkyvä kuisti osoittautui vaaralliseksi narussa kiinni olevalle kissalle. Pyry nimittäin meni kuistin alle ja kierteli siellä sopivasti lankkujen ympäri, yli ja ali köyttäen itsensä sinne kiinni. Siinä olikin tekemistä, että saatiin kissa kuistin alta pois. Onneksi mökin varustukseen kuului riittävän pitkät sakset, joilla sain lopulta leikattua flexin narun poikki kuistin laudoituksen välistä. Pyry oli jo niin hätääntynyt, että pinkaisi irti päästyään suoraan sisälle ja viihtyikin siellä harvinaisen pitkään.
Ikkunalauta oli Pyrylle hyvin mieluinen paikka mökissä. Varsinkin aamuauringon lämmössä siinä oli mukava loikoilla.
Pyry sai jäädä aurinkoon pötköttelemään, kun kävimme pyörähtämässä Ylläksellä. Halusimme nähdä vähän "oikeaa" Lappiakin.
Pyryllä oli taas kova hinku päästä ulos, kun tulimme takaisin. Ensi töikseen se kiipesi jotenkin ulko-oven päälle. Taaskaan en kerennyt edes tajuta mitä tapahtuu, kun se jo ihmetteli kattorakenteita.
Ylemmäksikin olisi pitänyt päästä. Lähtisiköhän tästä lauta irti, taisi Pyry tuumata. Onneksi ei lähtenyt.
Mökki sijaitsi peltoaukean ja järven välissä ja vähän joka suunnalla oli Pyrylle mielenkiintoista nähtävää. Pellolla pyöri välillä mm. poroja, joita Pyry suurella mielenkiinnolla tarkkaili. Eräänä aamuna poro seisoi suoraan mökin ulko-oven edessä, kun olin päästämässä Pyryä ulos. Pyry jäykistyi poron nähdessään niille sijoilleen ja jäi tuijottamaan poroa. Porokin siinä aikansa tuijotti hämmentyneen oloisena ja lähti sitten hiippailemaan sivummalle.
Poro pellolla.
Toisinaan annoimme Pyryn olla vähän aikaa itsekseen pihalla. Valjaissa se toki oli ja flexi oli kiinnitettynä johonkin sopivaan paikkaan. Uteliaisuus ja suuri innostus kiipeilyä kohtaan olivat Pyryn ominaisuuksia, jotka sopivat vähän huonosti näihin tilanteisiin. Niinpä sitten erään kerran kuulin surkeaa naukunaa pihalta ja kun menin katsomaan, niin tällainen näky siellä minua odotti.
Pyry oli kiivennyt puuhun ja ilmeisesti alas tullessa flexin naru oli tarttunut oksaan kiinni ja Pyry jäi kiikkumaan sen varaan. Onneksi ei sen kummemmin käynyt. Laskin Pyryn alas ja se jatkoi muina miehinä touhujaan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti