Lintubongausta

Muuramen asunnossa Pyryn lempipaikka oli olohuoneen ikkunan edessä sohvan selkänojan päällä. Siitä oli hyvä tarkkailla ulkomaailman tapahtumia.

Erityisen kivaa oli katsella lintuja, joita pörräsikin pihapiirissä usein.

Lintujen katselu innosti Pyryn pitämään usein hassun kuuloista käkätystä ja vikinää. Ilmeisesti se on yleistä kissoille. Joidenkin kissatietäjien mukaan se johtuisi turhautumisesta, kun kissa ymmärtää, että saalista ei voi ikkunan takaa saada, mutta Pyry piti kyllä samaa ääntä joskus ulkonakin lintuja nähdessään.

  

Toisinaan bongauspaikaksi kävi keittiökin, varsinkin jos tuoli oli sopivasti ikkunana edessä.

Muuramenharjulla

Muuramessa asuessamme kävimme silloin tällöin Muuramenharjulla kävelyllä. Ajoimme muutaman minuutin matkan autolla ja jalkauduimme yleensä Kultarannantien vieressä lähellä harjun lakea olevalta pieneltä parkkipaikan tapaiselta maastoon. Autossa matkustaminen oli Pyrylle vastenmielistä ja se voi melkein aina pahoin.

Harjulla kulkemisesta Pyry kuitenkin nautti, paitsi jos joku tuli vastaan.

Silloin piti pysähtyä ja maastoutua vähän sivummalle.

Vieraita ihmisiä se pelkäsi jostakin syytä koko ikänsä. Ja koirista se ei tykännyt yhtään. En tykännyt kyllä minäkään, jos koira oli irrallaan, eikä omistaja kunnolla hallinnut sitä. Kerran tällaisessa tilanteessa Pyry kiipesi puuhun koiran sännätessä kohti ja toisella kertaa se hyppäsi Pauliinan syliin turvaan.

Talviset kuvat ovat kaikki eri kerroilta, mutta saman talven ajalta.

Tässä vielä muutama keväisempi kuva.

Yleensä kuljimme harjulla pienempiä polkuja pitkin, mutta joskus käytimme osittain virallista ulkoilureittiä. Reitillä oli pitkä suora, josta sitten kurvasimme pienemmälle polulle. Tuossa kääntymisvaiheessa Pyryä selvästi pelotti, sillä se nosti selkäkarvat pystyyn ja pörhisti häntänsä paksuksi. Tämä tapahtui aina samassa paikassa. Ilmeisesti paikan avonaisuus teki siitä pelottavan.