Joulua odotellessa

Yritin ottaa Pyrystä kauniin jouluisia kuvia tonttulakki päässä, mutta eipä tuo oikein innostunut ajatuksesta.

Olihan tuo lakkikin ihan liian iso pienelle eläimelle.

Verhokiipeilyä

Aikaisemminkin on tullut todettua, että Pyry tykkäsi kovasti kiipeillä. Se taitaakin olla kaikilla kissoilla verissä. Muuramen asunnossa Pyry toteutti kiipeilyviettiänsä mm. kiipeämällä verhoja pitkin verholaudan päälle.

Aikansa se siellä viihtyi ja sitten alkoi rauhaton edestakaisin ramppaaminen, kun alas ei ollutkaan niin helppoa tulla. Monesti tilanne laukesi vasta sitten, kun toin Pyrylle tuolin tai jotain muuta alastulon avuksi.

Toisinaan näistä kehkeytyi aika hurjankin näköisiä tilanteita, kun Pyry yritti keksiä alaspääsyreittiä.

Onneksi mitään ei sattunut, vaikka välillä roikuttiin pää alaspäin takajalkojen varassa.

Aidanraossa

Muuramen asunnon pihalla oli molemmin puolin pätkä aitaa. Pyry viihtyi erityisesti talon päädyn puoleisen aidan päällä ja myös aidassa olevassa aukossa. Toinen aita oli enemmän naapurin Pekan käytössä, mutta kyllä Pyry sitäkin välillä käytti.

 

Pyry oli talon väelle tuttu näky aidalla ja muutamat kävivät sitä rapsuttelemassa siinä. Vaikka Pyry olikin arka kissa, niin se päästi kuitenkin talon väen lähelle ollessaan aidalla. Ehkä se koki pääsevänsä siitä helposti turvaan aidan omalle puolelle, jos tilanne käy epämiellyttäväksi.

Aidan ylimmän osan päällä ollessaan Pyry oli kaikkien ohikulkijoiden yläpuolella ja sehän sopi Pyrylle oikein hyvin.

Sieltä se ylväästi katseli alamaisiaan.

Joskus se saattoi ponkaista olkapäälleni istumaan, jos menin lähelle.

Jostakin syystä näitä olkapäälle hyppäämisiä ei yleensä tapahtunut, jos olin oman pihan puolella.

Näissä kuvissa Pyry on vaihteeksi toisen aidan kolossa tarkkailemassa.

 

Raanujärvellä

Vuokrasimme mökin viikoksi Ylitornion Raanujärveltä. Pyryn ottaminen mukaan mietitytti jonkin verran, koska edellisen kesän Kolin reissulla se oli voinut pahoin autossa. Päädyimme kuitenkin lähtemään koko porukan voimin reissuun. Pyry oksensi kerran menomatkalla, mutta rauhoittui sitten.

Perillä satoi aluksi kaatamalla, mutta illemmalla alkoi kirkastua ja komea sateenkaarikin näyttäytyi.

Mökissä oli hyviä tähystyspaikkoja Pyrylle. Esimerkiksi keittiön ikkunasta oli mukavaa katsella pihalle.

Mökki oli aivan Raanujärven rannassa ja käytössämme oli soutuvene. Eräänä päivänä Pauliina lähti käymään omalla aamuisella kävelylenkillään ja minä sain kuningasajatuksen lähteä Pyryn kanssa soutelemaan. Pyry ei ollut hirveän innostunut tulemaan veneeseen, mutta sain sen kuitenkin otettua mukaani ja ajattelin, että jospa se tykkäisi kyydistä. Kerkesin ottaa pari vetoa airoilla, kun alkoi kauhea huutokonsertti. Ei tykännyt Pyry kyydistä. Pakko oli soutaa äkkiä takaisin ja päästää Pyry maihin, ennenkuin joku naapurimökkiläinen tekee ilmoituksen kissanrääkkäyksestä.

Saattoi olla sama päivä, kun kuljeskelimme mökin ympäristössä ja Pyry nappasi valtavalla loikalla ilmassa pörränneen sudenkorennon. Hyppy oli aivan uskomaton ihmisen näkökulmasta. Pyry ponkaisi paikaltaan noin 2 metrin korkeuteen, kääntyi ilmassa melkein selälleen, nappasi sudenkorennon etutassujensa väliin ja kiepsahti siitä takaisin jaloilleen täydellisen pehmeään alastuloon. Eipä onnistuisi kovin monelta ihmiseltä moinen.

Kaikenlaisten ötököiden tutkiminen kuului muutenkin Pyryn lomaohjelmaan. Venekään ei pelottanut, jos jotain mielenkiintoista tapahtui sen lähellä.

Pyryn ääretön uteliaisuus johti muutamiin kommelluksiin reissun aikana. Vähän esimakua tuli jo siitä, kun Pyry kiipesi salamannopeasti puuliiterin katolle. En ehtinyt tehdä flexin toisessa päässä mitään, kun se jo patsasteli katon harjalla ihmettelemässä. Aikansa se siellä tähysteli ja tuli sitten alas hieman epäröiden korkeaa pudotusta. Yhdellä loikalla katon reunalta tultiin, että tömähti, mutta ilmekään ei värähtänyt hieman kovan oloisessa laskeutumisessa.

Seikkailujen täyteisten päivien jälkeisinä iltoina uni maistui.

Pyryltä jäi kokematta soutumatka Raanusaareen, kun emme enää uskaltaneet yrittää ottaa sitä veneeseen. Soutelin siis viikon puolivälissä Pauliinan kanssa kahdestaan saareen.

Saarireissulla tuli vietettyä useampi tunti ja takaisin palatessamme Pyry odotteli kärsimättömänä ikkunassa.

Ulos piti päästä heti.

Yläpuolella olevassa kuvassa näkyvä kuisti osoittautui vaaralliseksi narussa kiinni olevalle kissalle. Pyry nimittäin meni kuistin alle ja kierteli siellä sopivasti lankkujen ympäri, yli ja ali köyttäen itsensä sinne kiinni. Siinä olikin tekemistä, että saatiin kissa kuistin alta pois. Onneksi mökin varustukseen kuului riittävän pitkät sakset, joilla sain lopulta leikattua flexin narun poikki kuistin laudoituksen välistä. Pyry oli jo niin hätääntynyt, että pinkaisi irti päästyään suoraan sisälle ja viihtyikin siellä harvinaisen pitkään.

Ikkunalauta oli Pyrylle hyvin mieluinen paikka mökissä. Varsinkin aamuauringon lämmössä siinä oli mukava loikoilla.

Pyry sai jäädä aurinkoon pötköttelemään, kun kävimme pyörähtämässä Ylläksellä. Halusimme nähdä vähän "oikeaa" Lappiakin.

Pyryllä oli taas kova hinku päästä ulos, kun tulimme takaisin. Ensi töikseen se kiipesi jotenkin ulko-oven päälle. Taaskaan en kerennyt edes tajuta mitä tapahtuu, kun se jo ihmetteli kattorakenteita.

Ylemmäksikin olisi pitänyt päästä. Lähtisiköhän tästä lauta irti, taisi Pyry tuumata. Onneksi ei lähtenyt.

Mökki sijaitsi peltoaukean ja järven välissä ja vähän joka suunnalla oli Pyrylle mielenkiintoista nähtävää. Pellolla pyöri välillä mm. poroja, joita Pyry suurella mielenkiinnolla tarkkaili. Eräänä aamuna poro seisoi suoraan mökin ulko-oven edessä, kun olin päästämässä Pyryä ulos. Pyry jäykistyi poron nähdessään niille sijoilleen ja jäi tuijottamaan poroa. Porokin siinä aikansa tuijotti hämmentyneen oloisena ja lähti sitten hiippailemaan sivummalle.

Poro pellolla.

Toisinaan annoimme Pyryn olla vähän aikaa itsekseen pihalla. Valjaissa se toki oli ja flexi oli kiinnitettynä johonkin sopivaan paikkaan. Uteliaisuus ja suuri innostus kiipeilyä kohtaan olivat Pyryn ominaisuuksia, jotka sopivat vähän huonosti näihin tilanteisiin. Niinpä sitten erään kerran kuulin surkeaa naukunaa pihalta ja kun menin katsomaan, niin tällainen näky siellä minua odotti.

Pyry oli kiivennyt puuhun ja ilmeisesti alas tullessa flexin naru oli tarttunut oksaan kiinni ja Pyry jäi kiikkumaan sen varaan. Onneksi ei sen kummemmin käynyt. Laskin Pyryn alas ja se jatkoi muina miehinä touhujaan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.

 

Luontoretkellä lähimaastosssa

Muuramen kotimme oli lähellä Kylänlahtea ja kävelimme monesti rannassa kulkevaa polkua pitkin. Siitä oli mahdollista jatkaa Muuramenjoen luontopolullekin. Pyry oli usein mukana kävelyllä.

Kylänlahden uimarannan ja Muuramenjoen välillä kulkeva polku oli melko rauhallinen ja Pyry tykkäsi kulkea siellä. Satunnaiset muut kulkijat vähän pelottivat ja Pyry meni silloin mielellään johonkin sivummalle piiloon.

Muuramenjoen ylittävä hieman heiluva riippusilta oli jännittävä paikka. Hienosti Pyry sen kuitenkin selvitti.

Rauhallisesti virtaava joki kiinnosti Pyryä, mutta kuohuva koski oli vähän pelottava.

Kosken ylittävän sillan Pyry olisi mielellään jättänyt väliin. Pienellä patistelulla sen yli sentään päästiin.

Naapurin kissakaveri

Naapurissamme asui myös kissa. Se oli vähän pidempikarvainen ja nimeltään Pekka. Usein se tuli kurkistelemaan aidassa olevasta aukosta meidän puolellemme.

Pekka ulkoili valjaissa, kuten Pyrykin. Välillä Pyry ja Pekka kohtasivat pihalla. Tassuilla läpsyttelyksi se välillä meni, mutta varsinaista tappelua ei sentään syntynyt.

Pyry vaanimassa Pekkaa.

Ikkunasta tuijottelua

Jos ulkona oli kylmää tai muuten ikävä keli ja sinne ei viitsinyt mennä, niin Pyry saattoi katsella pitkiä aikoja ikkunasta ulos.

Samoin jos Pyry oli yöllä hereillä, niin se saattoi olla ikkunan ääressä ja katsella ulos. Kuva on otettu juuri tällaisessa tilanteessa eräänä varhaisena aamuna klo 4.57.

Kaappikissa

Pyry tykkäsi kiipeilystä, korkeista paikoista ja kaikenlaisista koloista ja lokeroista, joihin vain sai itsensä tungettua. Vaatekaappi yhdistää kätevästi nämä kaikki elementit. Pyry viettikin pitkiä aikoja kaapissa.

Alkuaikoina Pyry livahti kaappiin, jos joku avasi sen oven, mutta myöhemmin se oppi avaamaan oven itsekin ja kaapissa saattoi odottaa karvainen yllätys, jos sieltä meni hakemaan jotain.

Joskus saattoi kirjoituspöydän laatikkokin kelvata lymypaikaksi.